Gamma-luokan ATR-6 hyökkäyskuljetusalus
Gamma-luokan ATR-6 hyökkäyskuljetusalus | |
---|---|
Tuotannolliset tiedot | |
Valmistaja | |
Malli |
Gamma-luokan ATR-6 hyökkäyskuljetusalus |
Luokka |
raskas kuljetusalus[1] |
Tekniset tiedot | |
Pituus |
45 metriä[1] |
Leveys |
30.4 metriä |
Korkeus |
20.5 metriä |
Miehistö |
15[1] |
Matkustajat |
40 sotilasta |
Käyttötiedot
| |
Aikakausi | |
Liittoutuma |
Gamma-luokan ATR-6 hyökkäyskuljetusalus oli KonGas Ship Worksin valmistama raskaasti aseistettu ja suojattu kuljetusalus, joka kehitettiin iskusotilasosastojen kuljetuksiin ja avaruusasemien valtaushyökkäysten johtoon. Kapinaliitto ja useat piraattijärjestöt käyttivät myös tätä alustyyppiä erilaisissa tehtävissä.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuten edeltäjässään Delta-luokan DX-9 kuljetusaluksessa, myös ATR-6:ssa oli kaksi ensisjaista ydinkärjen laukaisinta sekä kaksi eteenpäin suunnattua ionikanuunaa. Kumpikin oli suunniteltu liikuttamaan joukkoja taistelualueella tarkoituksena kaapata vihollisalus.
Toisin kuin edeltäjässään, ATR-6:ssa ei ollut eteenpäin suunnattuja lasertykkejä. Ne korvasi kuitenkin neljä tykkitornia: yksi katolla, alla sekä kummallakin sivulla. Näin jokainen kylki oli suojattu. Tämä antoi ATR-6:lle mahdollisuuden tulittaa kohteitaan täytymättä lentää suoraan sitä kohti. Näin alus pystyi aiheuttamaan enemmän vahinkoa. Tämän ansiosta ATR-6 pystyi torjummaan lähes kaikki tähtihävittäien hyökkäykset omin voimin. Sen tornit yhdistettynä sen vahvistettuun suojaukseen sallivat aluksen tehdä hyökkäyksiä raaskaaseen tulitukseen riippumattomana tukevista tähtihävittäjistä. Näin se pääsi käsiksi jopa hyvin puolustettuihin kohteisiin.[2]
ATR-6:ssa oli myös edeltäjäänsä vahvempi suojausjärjestelmä sekä raskaammin vahvistettu runko. Vaikka DX-9 voitiin tuhota vain kahdella protonitorpedolla todettiin, että ATR-6 kestäisi jopa kolme tällaisen ydinkärjen osumaa.
ATR-6:sta kehitettiin edelleen Beta-luokan ETR-3 saattokuljetusalus. Siinä säilytettiin ATR-6:n runko, joten siitä tuli osapuilleen saman kokoinen ATR-6:n kanssa ja siinä oli samanlainen rahtikapasiteetti. Kuitenkin ETR-3:ssa oli lisäksi ylimääräinen selkäpuolen moduuli sekä eteenpäin suunnatut laserkanuunat, sekä edelleen vahvemmat kilvet ja panssarit. Kuitenkin ATR-6:n käyttöä ei lopetettu, vaan se säilytti pysyvän jalansijan eri tahojen asevoimissa.[2]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ATR-6 oli tappava uhka kaikille hyökkääjille, erityisesti jos alus oli suojaamaton. Sepanin sisällissodan aikana Ripoblus teki kuuden ATR-6:n johtaman hyökkäyksen Dimokin tutkimusasemalle. Aseman puolustusjoukot koostuivat lähinnä Z-95 Headhuntereista ja Delta-luokan JV-7 saattosukkuloista, ja ne joutuivat helposti ATR-6:n tykkitornien tuleen yrittäessään hyökätä.
Kun amiraali Harkovin joukot tulivat alueelle torjuakseen Ripoblukssen hyökkäyksen, he saivat käyttöönsä TIE/sa pommittajia, jotta he voisivat ottaa ATR-6:det päiviltä turvallisen välimatkan päästä käyttäen protonitorpedoja. keisarilliset käsittivät, että ATR-6:t kestivät jopa kolme protonitorpedon osumaa kun useita pommikoneita tuhoutui yrittäessään poistaa vahingoittunutta ATR-6:ta päiviltä. Maarek Stele viisaasti korvasi hyötykuormansa protoniraketeilla, jotka tarvitsivat tarkempaa tähtäystä. Silti yksi tällainen voimakas ydinkärki riitti tuhoamaan koko ATR-6:n.[2]
Ryhmissä ATR-6:t pystyivät hoitelemaan paljon itseään isompiakin aluksia, erityisesti jos niiden protoonitorpedot korvattiin raskaammilla ja tuhoisammilla raketeilla. Yksi esimerkki tästä oli petturiamiraali Demetrius Zaarinin epäonnistunut yritys vallata takaisin TIE puolustajien tutkimuslaitos Parmelin aurinkokunnassa. Hänen hyökkäysvoimansa koostui ATR-6-aluksista ja ne onnistuivat hoitelemaan Imperial-luokan tähtituhoaja Adagran TIE-hävittäjät ja onnistui vahingoittamaan myös itse lippulaivaa. Laivasto pakotti Adagran siirtymään hyperavaruuteen ennen kuin lojalisti Maarek Stele teki heidän aikeensa tyhjiksi.
Stele käytti innovatiivista taktiikkaa ylivoimaista ATR-6 -aluksista koostuvaa armeijaa vastaan. He pysäyttivät hyökkääjien raketit ennen niiden osumista Adagraan ja käyttivät ionikanuunoita tuhotakseen kaikki vahingoittuneet vihollisalukset. Ironista kyllä, Stelen johtamat Imperiumin joukot olivat aikaisemmin vallanneet saman tukikohdan käyttäen saman luokan ATR-6 -kuljetusaluksia.[2]
Kulissien takana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Star Wars: TIE Fighter -pelissä ATR-6 kuljetusalus kuvattiin KonGar Ship Worksin tuotteeksi. Kuitenkin X-wing vs. TIE Fighter ja X-wing Alliance ilmoittivat sen valmistajaksi Telgorn Corporation -nimisen yhtiön. Tämä ristiriita on vielä selvittämättä, mutta voi myös olla, että Telgorn ja KonGar tekivät yhteistyötä alusta suunnitellessaan tai KonGar oli Telgornin tytäryhtiö.
Gamma-luokan ATR-6 hyökkäyskuljetusalus esiintyi ensi kerran Star Wars: X-wing -pelisarjassa. Samantapaisia Gamma-luokan hyökkäyssukkuloita esiteltiin jo West End Gamesin julkaisemassa lähdeteoksessa Imperial Sourcebook. Aluksi oli epäselvää oliko hyökkäyssukkula ja hyökkäyskuljetusalus sama asia, sillä pelien tiedettiin käyttäneen vaihtoehtoisia alusten malleja. Kuitenkin kun sekä hyökkäyssukkula että kuljetusalus esiintyivät X-wing Alliance -pelissä todistettiin, että kumpikin olivat eri aluksia. Toisin kuin hyökkäyssukkula, ATR-6 -aluksia ei ole nähty X-wing-pelisarjan ulkopuolella.
Sekä Gamma-luokan ATR-6 hyökkäyssukkula että Delta-luokan DX-9 kuljetusalus mainittiin lyhyesti kirjassa The Essential Guide to Weapons and Technology. Siinä niiden kerrottiin kantaneen kahta protonitorpedonheitintä.
Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Star Wars: TIE Fighter (Ensimmäinen esiintyminen)
- Star Wars: X-wing vs. TIE Fighter
- Star Wars: X-wing Alliance
- Star Wars: Jedi Knight: Mysteries of the Sith