Alpha-luokan Xg-1 tähtisiipi
| |
| Alpha-luokan Xg-1 tähtisiipi | |
|---|---|
| Tuotannolliset tiedot | |
| Valmistaja | |
| Malli |
Alpha-luokan Xg-1 tähtisiipi |
| Luokka |
Hyökkäävä tähtihävittäjä |
| Hinta |
125 000 krediittiä, käytetty 75 000 krediittiä |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus |
10 metriä |
| Leveys |
15,1 metriä |
| Korkeus |
7,2 metriä |
| Megavalo |
90 MGLT |
| Huippunopeus (ilmakehässä) |
1 050 km/h |
| Moottori(t) | |
| Hyperajo | |
| Hyperajojärjestelmä |
Cygnus HD7 hyperajomotivaattori |
| Voimanlähde | |
| Suojakentät |
Novaldexin suojakilpigeneraattorit (100 SBD) |
| Runko |
Kestoteräspäällystetty titaanirunko (50 RU) |
| Navigointijärjestelmät | |
| Avioniikka | |
| Aseistus |
|
| Miehistö |
1 pilotti |
| Lastitilat |
100 kilogrammaa |
| Kulutustarvikkeita |
3 päivää |
| Käyttötiedot | |
| Rooli(t) |
|
| Aikakausi | |
| Otettu käyttöön | |
| Liittoutuma | |
Alpha-luokan Xg-1 tähtisiipi, myös tunnettu nimillä Xg-1 tähtisiipi ja hyökkäystykkivene, oli Cygnus Spaceworksin suunnittelema tähtihävittäjä. Se oli yksi ensimmäisistä hyperajolla ja suojakilvillä varustetuista tähtihävittäjistä, jotka Galaktinen Imperiumi otti laajaan käyttöön.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
10-metrisen Xg-1 tähtisiiven kolmisiipinen muotoilu perustui myös Cygnus Spaceworksin suunnitteleman Lambda-luokan sukkulan malliin. Kuten Lambda-luokan sukkulassa, myös Xg-1:ssä kiinteän selkäsiiven lisäksi sivuilla oli kaksi sivusuunnassa taittuvaa siipeä. Aluksen laskeutuessa pienemmät siivet taitettiin ylöspäin. Kuitenkin tähtisiivessä oli virtaviivaisempi ohjaamo ja rungon molemmin puolin ydinkärki- ja moottorisäiliöt. Siinä oli myös kaksi ylimääräistä taittuvaa siipeä, jotka kaartuivat viistosti pääsiipien väliin. Nämä toissijaiset siivet mahdollistivat huomattavasti sukkulaa paremman ohjailtavuuden. Lentotilassa alus muistutti viisisakaraista tähteä, mistä myös nimi "tähtisiipi" tulee.
Aseistus käsitti kaksi siipiin kiinnitettyä laserkanuunaa, kaksi ionikanuunaa ohjaamon yläpuolella, sekä kaksi ydinkärkilaukaisinta. Tykkiveneen tiedettiin myös käyttäneen vetosädelaitteistoa, joka kehitettiin TIE Avengeria ja uudempia Imperiumin tähtihävittäjiä varten. Tämä tapahtui vain Maarek Stelen kampanjassa Eva-T:n aurinkokunnassa hänen napatessaan vihollisaluksen.
Standardilataus oli 16 iskuohjusta, kahdeksan kummallakin puolella, vaikka tehtävästä riippuen tykkivene voitiin aseistaa myös kahdellatoista protonitorpedolla, kahdeksalla raskaalla raketilla tai neljällä raskaalla avaruuspommilla. Jotkut alukset kykenivät myös käyttämään ionitorpedoja.
Xg-1 oli suhteellisen suuri alus, joten siihen mahtui myös suoja- ja hyperajojärjestelmät. Kuitenkaan se ei ollut erityisen nopea ja sen ohjailtavuuskaan ei ollut paras mahdollinen. Tämän takia hävittäjä oli vain keskinkertainen. Tähtihävittäjään kopioitiin TIE-sarjan hävittäjien standardi reaktorimuotoilu, ja se sijoitettiin aluksen takapuolelle.
Rooli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tähtisiivissä oli hyperajojärjestelmä, mikä tarkoitti sitä, että se ei tarvinnut tähtituhoojien tai muiden suurien tähtihävittäjiä kuljettavien alusten tukea. Se osoittautui erittäin hyödylliseksi johtamaan hyperavaruusiskuja saattueita ja avaruusasemia vastaan, ja se palveli myös tiedustelutehtävissä.
Se, että hyökkäystykkivene oli aseistettu ionikanuunoilla, teki siitä ihanteellisen valinnan valtausoperaatioihin tai planeettojen tulliasemille. Sen suuri lipaskapasiteetti teki siitä tappavan pommikoneen, sillä Xg-1 -lentueet voivat lävistää useimpien keskiraskaiden sotalaivojen rungon yhdellä ydinkärkisarjalla.
Xg-1 tuli tunnetuksi monipuolisuudestaan. Sen voimakkaiden kilpien ansiosta se voi hyökätä vihollisten kimppuun sokean pisteen alueelta lisäten mahdollisuutta aiheuttaa vahinkoa, kun taas suojaamattomien alusten olisi pysäytettävä hyökkäys. Hävittäjien vahva runko voi suojata sitä suoralta iskuohjuksen osumalta, ja joskus nämä alukset voivat vakavista vaurioista huolimatta vetäytyä turvallisesti. Pilotit kuten Maarek Stele, jotka olivat aikaisemmin lentäneet nopeudellaan ja ketteryydellään puolustautuneita TIE-sarjan aluksia, käyttivät Xg-1:n edistynyttä suojausta hyväkseen tehden entistäkin rohkeampia hyökkäyksiä. Jos tähtisiipi lähetettiin suoraan tähtituhoajalta tai kuljetusalukselta taisteluun, sen suojakilpien ansiosta se kykeni johtamaan hyökkäyksiä ja vetämään tulituksen pois suojaamattomista TIE-hävittäjistä. Yksi esimerkki tällaisesta harvinaisesta käyttötarkoituksesta oli, kun Maarek Stele johti muita Imperiumin laivaston tähtihävittäjiä viimeiseen taisteluun Mylok IV:n konfliktin aikana.
Hyökkäystykkivene suunniteltiin tiettyjä tehtäviä varten, joita TIE-hävittäjät eivät voineet suorittaa. Sitä ei oltu suunniteltu TIE-sarjan kaltaiseen massatuotantoon, joten se ei muuttanut Imperiumin säädöksiä laadusta ja määrästä. Kuitenkin TIE Avenger ja TIE puolustaja oli suunniteltu laadukkaaksi halpa-alusten korvaajaksi.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tähtisiipi ei osoittanut ylivoimaisia onnistumisen merkkejä ensimmäisillä itsenäisillä käyttökertoinaan. Koska Xg-1 oli ainut hyperajoon kykenevä tähtihävittäjä silloisessa Imperiumin arsenaalissa, sille ei aluksi ollut hyvää hävittäjää saattoalukseksi. Xg-1 oli vertailtavissa Kapinaliiton raskaisiin tähtihävittäjiin, kuten Y-siipisiin ja B-siipisiin. Kuitenkin yleisempää X-siipistä ja etenkin ketterää A-siipistä vastaan Xg-1 oli usein vaikeuksissa. Aluksien vahvojen kilpien ansiosta niiden elinaika piteni hyökkäyksen kohteeksi jouduttua, mutta alukset olivat kuitenkin suhteellisen hitaita. Näin ollen Xg-1:t joutuivat usein pitkiin kaksintaisteluihin ketterämpien Kapinaliiton hävittäjien kanssa, jotka hidastivat tehtävien suorittamista. Kun vetosädeaseet kehitettiin, se olisi voinut auttaa Xg-1:n mahdollisuuksia muita hävittäjiä vastaan. Kuitenkin useimmat lentoupseerit määräsivät laitteiden rajoitetun määrän TIE Avengeriin ja muihin nopeampiin aluksiin, jotta niistä olisi enemmän hyötyä.
Yhdessä vaiheessa Imperiumin lentoupseerit päättivät, että hyperavaruusiskut tulisi tehdä kahdessa ryhmässä. Ohjuksilla varustetut Xg-1:t palvelisivat toisessa ryhmässä saattotehtävissä, ja toinen ryhmä hoitaisi ohjukset maaliin (usein protonitorpedoja, iskuohjuksia, protoniraketteja tai avaruuspommeja). Esimerkkinä tästä toimi hyökkäys kapinallisten Mon Calamari tähtiristeilijä Lulslalle, missä keisarilliset onnistuivat.
TIE Avengerit, myös hyperajolla ja suojilla varustetut hävittäjät, saattoivat tähtisiipiä aina kun niitä oli saatavilla. Kummankin aluksen hyperajomahdollisuuden ansiosta ne kykenivät saapumaan aurinkokuntaan samanaikaisesti napaten Kapinaliiton partiot yllätyksellisesti. Avengerien ylivoimaisuus antoi hyökkäystykkiveneille mahdollisuuden keskittyä suunniteltuihin rooleihin, oli se sitten alusten valtaaminen tai hyökkääminen sotalaivoille. Onnistunut tähtisiipi-Avenger -tehtävä oli esimerkiksi amiraali Harkovin vangitseminen ja Galactic Electronicsin magneettipulssiydinkärkien takavarikointi.
Nopea ja ketterä TIE puolustaja jätti Xg-1:n varjoon valmistumisensa jälkeen vuoden 3 jYt tienoilla. Ne olivat yhtä hyviä tai parempia lähes jokaisella osa-alueella lukuun ottamatta kilpien vahvuutta ja hintaa. Kuitenkin petturiamiraali Demetrius Zaarinin uhatessa lojaali-Imperiumin TIE Avenger- ja TIE puolustajatehtaita, lojaalijoukot joutuivat turvautumaan vanhempiin aluksiin. Xg-1 teki comebackin Eva-T:n aurinkokunnassa kohdatessaan petturin TIE puolustajien uhan. Ensimmäinen oli rneekiipiraattien kanssa tehdyn keisarillista tiedemiestä koskeneen "kaupan" aikoihin, joka osoittautui kuitenkin Imperiumin ansaksi. Tähtisiipiä käytettiin, koska uudempien hävittäjien käyttäminen voisi olla provosoivaa ja lisäksi toivottiin, että rneekiit aliarvioisivat tykkiveneen. Xg-1 oli kuitenkin Maarek Stelen ohjaama ja siinä oli täysi lastillinen kehittyneitä iskuohjuksia ja uusi vetosädease. Seuraavassa tehtävässä Stele otti Xg-1:n kohdatessaan Zaarinin TIE puolustajat. Stelen kyvykkyys ja tähtisiiven uusi teknologia osoitti, että se kykeni voittamaan ylivoimaisetkin joukot.
Xg-1 tähtisiiven seuraajaksi nousi ohjusveneeksi nimetty tähtihävittäjä. Useista uudistuksista, kuten paljon suuremmasta ydinkärkilastista ja alavaruuskiihtyvyydestä huolimatta siitä puuttui ionikanuunat, joten se ei ollut täydellinen korvaaja. Kolme tähtisiipeä osallistui Strike-risteilijä Nuancen valtaamiseen kahden ohjusveneen saattamana. Muita merkittäviä tykkivene-ohjusvene -tehtäviä olivat muun muassa kapinallisten MC90 Mon Calamari risteilijä Linkin ja petturien Victory-luokan tähtituhoaja Zeplinin onnistuneet valtaamiset.
Kulissien takana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hyökkäystykkiveneen ensiesiintyminen oli pelissä Star Wars: X-wing puolivälissä pääpelin toista sotaa, tarkoituksena oli antaa Imperiumille suojakilvillä varustettu tähtihävittäjä. Kuitenkin kaksi Xg-1:tä oli esiintynyt jo kohtauksessa ensimmäisen sodan jälkeen avustamassa AT-AT -talsijoita hyökkäyksessä Kapinaliiton tukikohdalle Orion IV:llä.
Star Wars: TIE Fighter -pelissä hyökkäystykkiveneet ja ohjusveneet oli sijoitettu laivueisiin nimeltä Tao, Mao, Nu, Mu ja Rho.
In Star Wars: Essential Guide to Vehicles and Vessels -kirjassa Imperial I -luokan tähtituhoajien kerrottiin kuljettavan viittä hyökkäystykkivenettä, tosin niitä ei mainittu juuri Alpha-luokan Xg-1 tähtisiiviksi, lisänä standardikokoonpanoon, johon kuului TIE-hävittäjiä, sukkuloita ja pudotusaluksia.
Mahdollisesti siksi, ettei se ollut samanarvoinen yhdenkään Kapinaliiton hävittäjän kanssa, alus ei saanut juurikaan mainintoja X-wing -pelien ulkopuolelta. Vaikka poikkeukselliset keisarilliset hävittäjät, kuten TIE puolustajat, saivat useita esiintymisiä Expanded Universen romaaneissa, paljon yleisempiä tykkiveneitä ei juurikaan lisätty sellaisiin teoksiin.
Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Star Wars: X-wing (Ensimmäinen esiintyminen)
- Star Wars: TIE Fighter
”The Barani Conspiracy”—Secrets of the Sisar Run- Star Wars: X-wing vs. TIE Fighter
- Star Wars: X-wing Alliance
- X-Wing: Rogue Squadron (Ainoastaan maininta)
”A Bitter Winter”—Star Wars Adventure Journal 5- X-Wing: Isard's Revenge
- Before the Storm (Nimellä "Hyökkäystykkivene") (Ainoastaan maininta)
- Showdown at Centerpoint
- Star Wars: Jedi Knight: Mysteries of the Sith (Lumini-piraattien käsissä)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- The Far Orbit Project
- The Stele Chronicles
- The Essential Guide to Vehicles and Vessels (Ainoastaan maininta)
- Secrets of the Sisar Run
"Rough and Tundra: Adventure Settings and Scenarios for the Greater Javin" Wizards.comissa (alkuperäinen artikkeli, linkit varmuuskopioihin)- Rebellion Era Campaign Guide
- The Complete Star Wars Encyclopedia
The Written Word Hyperspacessa (artikkeli) (sisältö poistettu StarWars.comista eikä saatavilla)- "Message to Spacers 7" Wizards.comissa (alkuperäinen artikkeli, linkit varmuuskopioihin)
