Pääalus

Useiden pääalusten kokovertailua

”Pääaluksilla on useita käyttötarkoituksia: tutkimus, kuljetus, turismi, sekä– erityisesti viime aikoina – sota.”

―komentaja Elpfel, Mon Calamarin risteilijä Wavesongin komentava upseeri.^[lähde]

Pääalus oli yleisnimitys, jolla viitattiin mihin tahansa aseistettuun tähtialukseen, joka oli yli 100 metriä pitkä. Tämän luokan aluksissa oli pieniä ja ketteriä korvetteja, kuten Corellian Engineering Corporationin CR90-korvetti, sekä valtavia supertähtituhoajia, kuten Kuat Drive Yardsin Eclipse.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Mutta näillä tuhon välineillä on myös heikkoutensa. Suuri virrankulutus, matala ohjattavuus; monimutkainen tarpeeton järjestelmän suunnittelu, suuret miehistövaatimukset, taktiset haitat pieniä tähtihävittäjiä vastaan - galaksin onneksi nämä alukset eivät ole voittamattomia, tosin ne ovat lähempänä kuin mikään muu ase tunnetussa historiassa…”

―komentaja Elpfel.^[lähde]

Venator-luokan tähituhoajat olivat Galaktisen Tasavallan yleisin pääalus kloonisodissa

Tämän luokan alukset suunniteltiin yleensä laivastosodankäyntiin, usein sijoitettuna sotalaivastoihin strategisen planeetan kiertoradalle. Ne muodostivat yleensä laivaston päähyökkäysryhmän. Tavalliseen määritelmään oli kuitenkin muutamia poikkeuksia. Esimerkiksi Sienar Fleet Systemsin GAT-12 Skipray Blastboat oli pääalus raskaan aseistuksensa vuoksi, vaikka sen pituus oli vain 25 metriä ja se toimi enimmäkseen raskaana rynnäkkötähtihävittäjänä.

Näissä aluksissa oli yleensä alusten ja hävittäjien vastainen puolustusaseistus, raskaista inonikanuunoista turbolasereihin. Useat pääalukset toimivat myös tukialuksina ja niissä oli tähtihävittäjiä, laskeutumisaluksia ja muita tarvittavia resursseja.

Koostaan johtuen pääaluksissa oli suhteellisen suuri miehistö, joissain tapauksissa jopa tuhansia henkilöitä. Esimerkiksi 1600 metriä pitkä Imperial-luokan tähtituhoaja vaati 37 000 hengen miehistön toimiakseen täydellä tehokkuudella. Oli myös aluksia, jotka käyttivät paljon pienempää miehistöä, joko edistyneiden ohjausjärjestelmien tai yksinkertaisesti tarpeen vuoksi, kuten Katana-laivasto ja Errant Venture.

Luokitus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anaxesin sotaopiston järjestelmän mukaisesti pääalukset jaettiin seitsemään luokkaan.

Korvetit: Noin 100-200 metriä pitkät alukset^[1]
- CR70 korvetti^[1]
- CR90-korvetti^[2]
Fregatit: Noin 200-400 metriä pitkät alukset^[1]
Risteilijät: Noin 400-600 metriä pitkät alukset^[1]
- Dreadnaught-luokan raskas risteiljä^[1]
Raskaat risteilijät: Noin 600-1000 metriä pitkät alukset^[1]
- Acclamator-luokan hyökkäysalus^[1]
- Victory-luokan tähtituhoaja^[4]
Tähtituhoajat: Noin 1000-2000 metriä pitkät alukset^[1]
- Venator-luokan tähtituhoaja^[5]
- Imperial-luokan tähtituhoaja^[1]
Taisteluristeilijät: Noin 2000-5000 metriä pitkär alukset^[1]
- Bulwark Mark III^[6]
- Praetor II-luokan taisteluristeilijä^[1]
Supertähtituhoajat: Kaikki yli 5000 metriä pitkät alukset^[1]
- Executor-luokan supertähtituhoaja^[1]
- Eclipse-luokan supertähtituhoaja^[7]

Aluksia saatettiin kuitenkin siirtää ylös tai alas luokittelussa, aseistuksesta ja tarkoitetusta roolista riippuen. Esimerkiksi Carrack-luokan kevyt risteilijä olisi 350 metrin pituuden perusteella fregatti, mutta aseistuksensa ja roolinsa vuoksi sitä pidettiin joskus risteilijänä.^[8]