Imperial II-luokan tähtituhoaja
Imperial II-luokan tähtituhoaja | |
---|---|
Tuotannolliset tiedot | |
Valmistaja | |
Tuotantolinja | |
Malli |
Imperial II-luokan tähtituhoaja |
Luokka |
|
Tekniset tiedot | |
Pituus |
1,600 metriä |
Kiihtyvyys |
>2,300 g |
Megavalo |
60 MGLT |
Moottori(t) | |
Hyperajo |
|
Voimanlähde | |
Suojakentät |
KDY ISD-72x suojageneraattorit (2) |
Runko |
Tuettu durasteelipanssari |
Tähtäysjärjestelmät |
LeGranen kohdistustietokoneet |
Aseistus |
|
Täydennykset |
|
Miehistö |
37085 |
Min. miehistö |
5000 |
Matkustajat |
1800 |
Lastitilat |
36000 metritonnia |
Kulutustarvikkeita |
6 kuukaudeksi |
Muut järjestelmät |
HoloNet yhteys |
Käyttötiedot | |
Rooli(t) |
|
Aikakausi | |
Liittoutuma |
- ”Herra, mahdollisuus selvitä suorasta hyökkäyksestä keisarillista tähtihuhoajaa vastaan on—”
- ―C-3PO juuri ennen kuin Leia Organa hiljensi hänet
Imperial II-luokan tähtituhoaja, joka tunnettiin myös nimellä Imperial II-luokan tuhooja, oli Galaktisen Imperiumin kehittämä tähtituhoajamalli, jonka edeltäjä oli Imperial I-luokan tähtituhoaja.[3]
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Useita huomattavia eroja oli olemassa Imperial I-luokan ja Imperial II-luokan välillä, kuten komentotornin sensorijärjestelmän välissä olevantactor beam -kohdistussäteen vaihtaminen kommunikaatiotorniin, kuten myös puolustusaseistuksen poistaminen. Tärkein muutos oli ionikanuunoiden lisäys.
Imperial luokka rakennettiin raskaasti tuetulla rungolla, vahvemmilla suojakentillä, sekä tietenkin suuremmalla tulivoimalla kuin vanha Imperial I. Tärkeä kaksinkertainen raskas turbolaser ja raskaat ionikanuunatykkitornit, jotka kiinnitettiin aluksen pintaan, vaihdettiin myös kahdeksanpiippuisten turbolasertykkejen pattereihin panssaroimattomilla barbettekannoilla.
Muihin uusiin ominaisuuksiin kuului kahden paralleelin "kynnet" pienempien tähtialusten kaappaamiseen, ja ne oli sijoitettu toissijaiseen keskussatamaan, vaihtoehdoksi ampujille poistua asemistaan jos se oli tuhoutumaisillaan, sekä transparisteelinäkymät pääsillalla, jotka kestivät jopa tärähdysohjuksen osuman.
Imperial II-luokan tähtituhoajalla oli kyvyistään huolimatta monia ongelmia. Alus nimeltä Errant Venture, ennemmin Virulence, oli jatkuvasti hajalla. Kapinallisten aikakauden aikana Liiton teknikko sanoi, että tähtituhoajalla olisi 174000 suunnittelun huonoutta odottamassa ilmituloa.
Huolimatta näistä huonoista puolista ja runsaista resursseista, joita tarvittaisiin ylläpitoon ja miehistöön, ne pysyivät aina pelottavina etulinjan yksiköinä massiivisten tulivoimiensa takia, jopa silloin kun olivat verrattuna tehokkaampien ja modernimpien Nebula-luokan ja Turbulent-luokan tähtituhoajan kanssa.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä luokka aloitettiin amiraali Feyet Kiezin komentamalla prototyyppi Imperial II:llä, joka tunnettiin nimellä Empire. Alus oli paljon voimakkaampi kuin linjan myöhemmät kappaleet ja siinä on sanottu käärivän jopa Darth Vaderin lippulaivan, Executorin veroisen maineen. Ensimmäinen operaatiovalmis luokan alus alkoi esiintyä palveluksessa useita kuukausia Yavinin taistelun jälkeen.
Monet tällaiset ottivat osaa Hothin taisteluun (Imperiumin armeijassa), missä ainakin yksi, Tyrant tuli toimintakyvyttömäksi kapinallisen v-150 planetaarisen puolustajan toimesta. Ensimmäisen Galaktisen Imperiumin viimeisinä vuosina keisari Palpatinen hallintokaun aikana oli tärkeä kappale Imperiumin Tarkinin doktriinin toteuttamisessa.
Tämä luokka pysyi palveluksessa huomattavan pitkän ajan, huolimatta siitä, että paljon edistyneempiäkin aluksia oli saatavilla. Nämä tähtituhoajat oli otettu huomioon edistyneempinä tai vain niin erityisen voimakkaina jopa yuuzhan vongien sodan aikana, että niitä käytettiin sekä puolustuksellisiin että hyökkääviin rooleihin kriittisissä tehtävissä. Tätä tähtialuksen tyyppiä ei vain käytetty tämän armeijan toimesta.
Yhden tällaisen Imperial II-luokan tähtituhoajan omisti siviili Booster Terrik. Bacta sodan viimeisinen kohtaamisien aikana hän hyväksyi Virulencen antautumisvaatimuksen, tämän luokan aluksen, ja kun hänen oli poistettava aluksen aseistus sopiakseen vaatimuksiin, hän uudelleennimesi sen Errant Ventureksi. [4][5]
Konfederaatio-Galaktinen liitto -sodan tapahtumien aikana luokka pysyi operaatiokäytössä, kun Jacen Solo komensi Anakin Soloa, raskaasti paranneltua ja viritettyä alusta, joka palveli Galaktisen liiton salaista poliisiorganisaatiota.
Kun Imperiumin jäänteet viimein liittyivät sotaan, se kykeni täyttämään kokonaisen laivaston näistä aluksista, näyttäen aluksen kuulumisen Imperiumille. On huomattavaa, että Gilad Pellaeon kuitenkin valitsi Bloodfinin, juur rakennetun Turbulent-luokan tähtituhoajan Imperiumin lippulaivaksi, mahdollisesti osoittaen, että ikoninen Imperial-luokka lähenee suuren palvelusaikansa loppua.
Kulissien takana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaikkein näkyvimmät toisen Imperiumin tähtituhoajaluokan aseet, jotka esiintyvät Tähtien sota: Episodi V – Imperiumin vastaiskussa ja Tähtien sota: Episodi VI – Jedin paluussa ovat kahdeksan barbettekantaa, kussakin kahdeksan tykinpiippua, jotka on kiinnitetty neljän riveissä kullakin superrakennelman puolella. Ne vaihdettiin raskaisiin turbolasereihin ja raskaisiin ionikanuunoihin Imperial I-luokassa.
Monet Expanded Universen lähteet viittaavat Imperial II-luokan aseistuksen koostuvan 50 turbolaserista, raskaista turbolasereista tai turbolaserpattereista, sekä ionikanuunoista.
Ei ole olemassa kanoonista lähdettä, joka selittäisi kuinka näkyvissä olevat tykit mallissa viittaavat aseistukseen, jota väitetään toissijaisssa lähteissä, mutta sopivin arvio on, että ne vastaavat asejakaumaan, joka on samankaltainen edellisten mallien kanssa, kuten Imperial I-luokka ja Venator-luokan tähtituhoaja. Superrakennelman kullakin puolella olevat aseet olisivat sitten raskaimmat.
Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Imperial Sourcebook
- Star Wars: Incredible Cross-Sections
- The New Essential Guide to Vehicles and Vessels
- Starships of the Galaxy
- The Essential Guide to Vehicles and Vessels
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]