Tämän artikkelin aihe kuuluu Legendsiin.Tämän artikkelin aihe esiintyi Imperiumin nousun aikakaudella.Tämän artikkelin aihe esiintyi kapinallisten aikakaudella.Tämän artikkelin aihe esiintyi Uuden tasavallan aikakaudella.Tämän artikkelin aihe esiintyi uuden jediritarikunnan aikakaudella.Tämän artikkelin aihe esiintyi perinnön aikakaudella.

Imperiumin armeija

Jedipediasta, vapaasta Tähtien sota-tietosanakirjasta tänään, 18. huhtikuuta 2024
Siirry navigaatioonSiirry hakuun
Paina tästä lukeaksesi artikkelin kaanonversiota.  Tämä on artikkelin Legends-versio. 
Imperiumin armeijan AT-AT talsija Hothin taistelussa.
Kukaan ei voi voittaa Imperiumia.
Rahm Kota[lähde]

Imperiumin armeija (tai keisarillinen armeija) oli Imperiumin asevoimien osa, jonka vastuuna oli pääosin Imperiumin sotilaalliset maaoperaatiot. Se toimi asevoimain komennon alaisuudessa. Armeija muodostettiin Tasavallan suurarmeijasta, mutta siinä pidettiin vanhan suurarmeijan komentorakenne. Imperiumin aikakaudella armeijan yleisimpiä töitä oli pitää hallussaan planeettoja tähtijärjestelmineen kuten myös Kapinaliittoa vastaan sotiminen.

Armeijalla oli laaja varusteiden ja kulkuneuvojen arsenaali sen jalkaväen tukena. Armeijan yksiköitä vahvistettiin usein iskusotilailla, vaikka näiden kahden organisaation komentorakenne pysyi hyvin erilaisena. Miehitetyillä planeetoilla armeija toimi Imperiumin tähtilaivaston, iskujoukkojen ja paikallisten järjestystä ylläpitävien joukkojen kanssa.

Keisarin kuoltua Endorin taistelun yhteydessä armeija hajosi osiin eri keisarillisten sotalordien kesken kunnes armeija yhdistettiin uudelleen. Vuosisataa myöhemmin Felin imperiumin hajaantuminen johti myös keisarillisen armeijan hajoamiseen kahteen osaan sith-imperiumin ja pakolaisimperiumin kesken.

Organisaatio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso Galaktisen Imperiumin arvomerkistö armeijan arvorakennetta varten
AT-AT pilotti Imperiumin armeijan tunnus kypärässään.

Erikoisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Taistelu, komento ja tuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuten kaikilla muillakin Imperiumin palveluksista, armeijalla oli suuri erikoisuus "taistelutekijöiden" ja "komentotekijöiden" sekä "tukitekjiöiden" välillä. Kuka tahansa komentaja, jopa kersantti kuului komentotekijöiden osaksi eikä häntä laskettu perussotilaiden joukkoon.

Laajennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keisarillisten "laajennusidea" tarkoitti sitä, että tukiyksiköitä lisäiltiin nopeaa tahtia kasvattamaan jo olemassaolevaa joukkoa tarvittujen kokeneiden upseerejen määrään lähestyessä minimimäärää.

Pienikokoinen laajennus voitiin liittää suoraan yksikköön, kun suuremassa skaalassa se voitiin yhdistää aktiiviseen reservidivisioonien ryhmään. Täyden laajennuksen ulottuvuus saattoi olla vaikuttavaa. Esimerkiksi miljoonan miehen sektoriarmeijan laajeneminen saattoi johtaa sen koon nousemiseen yli satakertaiseksi.

Armeijan tukijoukot olivat, ehkä tätä prosessia helpottaakseen huomattavasti keskitettyjä. Esimerkiksi panssaroidut joukkueet sekä repulsiolennätinjoukkueet sisälsivät orgaanisia/mekaanisia osia, joita ei laitettu suoraan taistelusuunnitelmaan, kun korkeammalla komennolla ei ollut tavallisia tukijoukkoja, jotka olivat yleisiä muissa asevoimissa.

Laajentuneet ryhmät toimivat tehtävissä yhdessä toisen ryhmän kanssa. Tavallisesti ryhmiä kasvatettiin kolmella ylimääräisellä miehellä, jotka aseistettiin keskiverrolla tai raskaalla sarjatulisädeaseella.

Komento[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijan komento oli kokeneiden armeijan kenraalejen neuvosto tai henkilöstö, jota johti armeijan päällikkö tai henkilöstö (keisarillisen armeijan kokenut komentoupseeri), joka komensi koko Imperiumin armeijan kaikkia joukkoja Imperiumin tukikohdasta, Coruscantilta. Armeijan komento oli korkeimman komennon alainen, mutta sillä oli silti täysi päätösvalta maakampanjoihin koskevissa asioissa ja kaikkissa muissa armeijan asioissa. Mikä tahansa ylennys armeijan johtoarvoon kuten ylikenraalin tai kenttämarsalkan asemaan vaati armeijan vanhemman upseerin suosittelua ja vielä armeijan komennon vahvistuksen ennen kuin ylennys virallistettiin, paitsi jos korkein komento ylensi upseerin itse. Armeijan komennolla oli käskyvalta talsijoiden, repulsiokulkuneuvojen ja muiden maakulkuneuvojen ylle.

Ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sotilaita siirrossa.

Yhdeksän ryhmän perustyyppiä olivat Armeijan rakennusblokit. Kukin ryhmä koostui kahdeksasta sotilaasta ja sitä johti kersantti. Muille sotilaille annettiin kullekkin numero yhden ja kahdeksan väliltä, ja numero yksi tarkoitti varakorpraalia ja kaksi kakkoskomentajaa. Sekä tarkka-ampuja että huoltoryhmät olivat osa "erikoistehtävien yksiköistä". Tavallisilla keisarillisilla yksiköillä ei ollut erityisiä merkkimiehiä tai huoltotukea. Tämän tason organisaation symboli oli: |

Linjaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijassa jalkaväkiyksiköitä kutsuttiin linjayksiköiksi. Suuret menetykset kapinallisia vastaan käydyistä taisteluista johtivat Imperiumin varustamaan sotilaansa kevyillä sarjatuliaseilla nostamaan lyhyen etäisyyden tulivoimaansa. Kuitenkin vain kolmessa sektorissa yli puolet ryhmästä oli varustettu sarjatuliaseilla Yavinin taistelun aikaan.

Raskaiden aseiden ryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden ryhmien sotilaat olivat varustettuja raskailla sarjatuliaseilla. Raskaiden aseiden ryhmät oli tavallisesti liitetty toisiin joukkueisiin ylimääräisen tulivoiman toivossa.

Tarkka-ampujaryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nämä ryhmät sisälsivät sotilaita, jotka ovat näyttäneet osaavansa standardia ylempää tarkkuustasoa. Heidät koulutettiin myös hajotustehtäviin ja useisiin muihin taitoihin. Heidän tavallista korkeampien taitojen, koulutuksen ja ohjeistuksen takia nämä sotilaat kykenivät improvisoimaan taistelukentällä vaikka johtajansa tapettuina. Tarkka-ampujaryhmien kersantit osoittivat itselleen uuden varakorpraalin ennen tehtävää tämän taitojen ansiosta. Näiden ryhmien sotilaat olivat varustettuja myös kevyellä sarjatuliaseella.

Huoltoryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Huoltoryhmien sotilaat oli koulutettu taistelutaidoille ja monille ei-taistelu-mekaanisille taidoille. He kykenivät käsittelemään lähes mitä tahansa kentältä löytynyttä varustetta. Vaikka he käyttivät standardeja aseita, yksilölliset ryhmät oli varustettu ylimääräisvarusteilla, kuten lämpöräjähdeillä, lääkintapakkauksilla ja siirrettävillä sensorijärjestelmillä. Kuhunkin tällaiseen ryhmään kuului räjähde-ekspertti tarkka-ampujaryhmästä.

Repulsionosteryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mekanisoidut ryhmät koostuivat repulsionostekulkuneuvoista, ja ryhmää kohti oli aina kaksi kulkuneuvoa. Kussakin kulkuneuvossa oli neljän miehistö, johonk kuului mekaanikko, pilotti, sensori/tekniikkaupseeri sekä ampuja/komentaja. Kersantin kulkuneuvo oli varustettu omistautuneella energiareseptorilla ja operaattorilla.

Raskas repulsionosteryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näiden ryhmien käyttämistä kulkuneuvoista oli vain kaksi mallia: kevyt repulsionostealus joka toimi "taistelutaksina" (APC) ja raskas repulsiolennätinkulkuneuvo joka oli lähempänä "jalkaväkeä vastaan taistelevaa kulkuneuvoa". Raskaiden aseiden repulsiolennätinryhmät usein lisäilivät ylimääräisiä aseita, kuten sarjatuliaseita ja kranaatinheittimiä kulkuneuvoihinsa.

Tiedusteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedusteluryhmää saatettiin myös kutsua "seivääksi". Se koostui viidestä miehestä, joihin kuului muunmuassa kersantti, olivat varustettu pääosin kiitureilla. Tiedusteusotilaat koulutettiin korjaamaan ja pitämään yllä kiitureitaan, ja näin vähennettiin tukiväestön tarvetta. Kontrastina tavallisemmalle harjoittelulle Imperiumi empatisoi yksiköiden perintöjä ja mainetta tiedusteluryhmissään.

Tankki -, ja tykistöosiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tankki ja tykistöosioista oli kaksi tyyppiä: raskas ja kevyt. Raskaat osiot koostuivat yhdestä kulkuneuvosta. Kevyissä osioissa oli kaksi kulkuneuvoa, mutta ne olivat huomattavasti pienempiä kuin raskaan osion.

Joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joukkuetta komensi luutnantti ylikersantti alaisenaan. Joukkue koostui neljästä ryhmästä ja näin 38 miehestä, vaikka tämä vaihteli joukkueen tyylin myötä. Joukkueen symboli muistuttaa L -kirjainta.

Joukkueen tehtävänä oli pyytää tulitukea, mutta tyypillisesti ei suoraan. Keskitetty tulitukikaava vaati pyynnön etenemisen patalioonan tasolle, jossa sovitukset tehtiin. Usein tykistökompanja viitattiin useihin joukkueisiin. Kompanjan kapteenin oli sitten vahvistettava tulitukensa riippuen taistelutilanteesta.

Mekanisoidut yksiköt olivat peittotermi repulsionosteille ja raskaiden aseiden repulsioyksiköille kuten myös panssaroiduille joukkueille. Näihin yksiköihin kuului spesialisoituneita ja erikoisia taistelukulkuneuvoja kuljetuskulkuneuvoissa ylläpito-osioiden lisäksi.

Hyökkäysjalkaväkijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AssaultPlatoon.jpg

Tämä joukkue koostui kahdesta linjaryhmästä ja kahdesta raskaiden aseiden ryhmästä. Tavallisesti jopa kaksi tai kolme ylimääräistä keskivertoa tai raskasta sarjatuliasetta lisättiin tämänkaltaiseen joukkueeseen. Sillä oli 38-47 miehen voimakkuus, jonka keskiarvo oli 41.

Kevyt jalkaväkijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jalkaväkijoukkueet jaettiin kevyisiin ja hyökkäysjoukkueisiin. Hyökkäysjoukkueiden yhdistelmässä kevyillä joukkueilla oli vähemmän sarjatuliaseita eikä keskivertoja tai raskaita tukiaseita.

Tykistöjoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämänlaista joukkuetta kutsuttiin myös linjaksi, ja siinä oli neljä tykistöosiota ja joko neljä keskivertoa tai raskasta kulkuneuvoa, kuten SPMA-Tta tai kahdeksan kevyttä sellaista. Standardi sisällys oli 38 miestä ja 4-8 kulkuneuvoa.

Repulsionostejoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RepPlatoon.jpg

Tämä joukkue sisälsi neljä repulsionosteryhmää ja komentoelementin, yhdessä 56 miestä ja 11 kulkuneuvoa. Komentoelementti palveli liikkuvana komentotukikohtana ja koordinaatiokeskuksena. Siinä oli kaksi kevyttä kuljetuskulkuneuvoa viritetyillä panssareilla ja repulsioilla sekä tukikulkuneuvo. Siinä oli neljän miehistö kahdeksan mekaanikon kanssa ja kuljetettavia varaosia korjauksia varten.

Raskaiden aseiden joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä oli samankaltainen repulsionostejoukkueen kanssa, paitsi että repulsionosteryhmät on vaihdettu raskaiden aseiden repulsionosteryhmiin.

Panssarijoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarijoukkueet koostuivat repulsionostetankeista, samanvertoisesta kulkuneuvosta tai talsijasta. Kuten tykistöjoukkueissa, näissäjoukkueissa oli joko neljä raskasta kulkuneuvoa tai kahdeksan keskivertoa tai kevyttä, joista raskaasti säädellyt olivat yleisimpiä. Tämän lisäksi panssarijoukkue sisälsi komentokulkuneuvon ja kaksi raskasta kuljetuskulkuneuvoa, jotka kuljettivat varaosia, tukikomponentteja kuten myös teknikkoja. Yhdessä tämä joukkue sisälsi 34-42 miestä ja 7-11 kulkuneuvoa.

Erikoistehtävien joukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SpMPlatoon.jpg

Kuten standardissa joukkueessa tässäkin oli 38 miestä ja neljä ryhmää, kaksi tarkka-ampujaa, yksi huoltomies ja yksi raskaiden aseiden spesialisti. Nämä joukkueet usein jaettiin tasavertoisiin alayksiköihin, joihin kuhunkin kuului sotilaita joka ryhmästä. Tämän avulla saavutettiin suurempi venyvyyskenttä. Näitä joukkueita käytettiin usein poliittisiin hankintaoperaatioihin.

Tiedustelujoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ScoutPlatoon.jpg

Tämänlaiseen joukkueeseen kuului kaksi linjaryhmää ja kaksi tiedusteluryhmää, ja yhdessä siihen kuului 29 miestä ja kymmenen kiituria. Luutnantti komensi usein tiedustelijoita, tullen kersantin tilalle komentoryhmässä. Linjaryhmiä komensi kutakin kersanttimajuri. Kasvaneessa tiedustelujoukkueessa oli neljä tiedusteluryhmää tehden siitä tavallista joukkuetta pienemmän, vaikka liikkuvamman. Tämänlaisessa joukkueessa oli luutnantti, kersanttimajuri sekä 20 sotilasta.

Komppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Komppania koostui neljästä joukkueesta, eli 152 miehestä. Ylimääräinen komento -, ja logistiikkajäsenistö nostivat miehistön määrää 180:een. Komppaniat olivat pienimpiä yksiköitä joihin henkilökuntaa sisällytettiin erikoistuneen lääkinnän, teknisten ja loogisten osioiden muodossa, kuten myös toiminnallisina upseereina tiedustelun johdossa. Ei edes järin yllättäen, monenlaisia tukidroideja, jotka myönsivät yksikölle erityisen itsenäisyyden tason, kyettiin löytämään tältä tasolta. Kapteeni neljän upseerin henkilöstöllä, joka oli tasavertoinen luutnantin arvolle, toimi komppanian komentajana.

  • SC1: Komppanian luutnantti (toinen komennossa)
  • SC2: Logistit (+8 tukihenkilökunnan jäsentä ja 88 droidia)
  • SC3: Lääkintä (+4 tukihenkilökunnan jäsentä ja 8 droidia)
  • SC4: Tekniikka (+11 tukihenkilökunnan jäsentä ja 22 droidia)

Pidemmillä tehtävillä, joissa tukea ei ollut saatavilla, lisättiin komppaniaan ylimääräisiä droideja. Organisaation symboli oli kuin U -kirjain ylösalaisin.

Linjakomppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LineComp.jpg

Linjakompanja oli standardi jalkaväkikomppania, johon kuului neljä linjajoukkuetta eli yhteensä 152 sotilaan määrä, mutta henkilökunta mukaan lukien 180.

Tykistökomppania (patteri)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ArtBat.jpg

Tykistöpatterissa oli 23 tukihenkilöstön jäsentä ja noin 70 droidia, ja niissä oli komppanioita pienempi henkilökunta. Patterit koostuivat neljästä tykistöjoukkueesta, ja niissä oli 16 raskasta/keskivertoa tykistöosaa tai 32 kevyttä osaa 152 miehelle.

Raskaiden aseiden komppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HWComp.jpg

Tässä komppaniassa oli kaksi hyökkäysjoukkuetta ja kaksi linjajoukkuetta. Riippuen joukkueiden säädöksistä raskaiden aseiden komppaniassa oli 152-170 miestä, antaen sille täyden 180-192 miehen voimakkuuden.

Hyökkäyspanssarikomppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AttComp.jpg

Tämänkaltaisessa komppaniassa oli kolme panssarijoukkuetta ja yksi raskaiden aseiden joukkue. Sotilaiden määrä tässä komppaniassa vaihteli kahdestasadasta (16 raskasta tankkia + 9 raskasta repulsionostetta) 232:teen (28 kevyttä tankkia + 9 raskasta repulsionostetta). Lisäksi komppaniassa oli viritetty raskas tankki kapteenin komentokulkuneuvona.

Läpimurtopanssarikomppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

BreakComp.jpg

Tämän kaltaisessa komppaniassa oli neljä panssarijoukkuetta eli yhteensä 21-37 tankin määrä (riippuen joukkueiden säädöksistä), joista yksi oli raskas komentotankki. Toisin kuin muut komppaniat, tämän komppanian tukielementti pysyi pataljoonan tukikohdan kanssa eikä matkannut taisteluvyöhykkeille. Kun komppania oli tavallisesti leikattu erilleen kaikista tukilinjoista, läpimurtokomppanian tehtäväprofiilin tarkoitus oli murtaa vihollisen linjat ja tukipisteet kunnes muut joukot saapuisivat. Näiden ehtojen alaisena tämä komppania kykeni operoimaan maksimissaan 72 tuntia ilman näkyviä tukiongelmia.

Repulsionostekomppaniaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RepComp.jpg

Tämä komppania koostui kahdesta linjajoukkueesta ja kahdesta repulsionostejoukkueesta eli yhteensä 188 sotilaasta, 32 tukimiehestä, 22 taistelukulkuneuvosta, kahdeksasta kuljetuskulkuneuvosta ja yhdestä komentotankista. Linjajoukkueita kuljetettiin repulsionostejoukkueiden toimesta.

Erikoistehtävien komppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SpMComp.jpg

Kolme erikoistehtävien joukkuetta sekä suurennettu tiedustelujoukkue yhdistettynä olivat erikoistehtävien komppania. Sillä oli 28:n miehen komentomiehistö ja 136 sotilasta. Nämä joukot toimivat planeetoilla, joilla oli tavallista suurempaa vihollisaktiivisuutta sekä Imperiumin sisällä ja sen ulkopuolella, tavallisesti vähällä tai tyhjällä tuella joka lähetettiin toimintaan avaruudesta. Lyhyillä tehtävillä komentojoukot pysyivät takalinjoilla.

Tiedustelukomppania[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ScoutComp.jpg

Tiedustelukomppania sisälsi neljä tiedustelujoukkuetta plus komento -, ja tukimiehistö. Siinä oli 116 sotilasta ja 40 kiituria. Komentomiehistö oli usein asetettu liikkuville kalustoille käyttäen korkeavoimaista komentokiituria.

Pataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pataljoonaa komensi majuri. Komento ja tukielementit oli liitetty yhteen. Pataljoonan komentomiehistö pysytteli erossa taisteluvyöhykkeestä ja pidettiin turvassa. Tukihenkilökunnan koko oli tuplasti komppanian oman kokoinen. Siinä oli viisi henkilöstöupseeria, jotka olivat kapteenin tasoisia arvoltaan.

  • SB1: Pataljoonan kapteeni (toinen komennossa, tiedustelu)
  • SB2: Logistikot (+16 tukihenkilökunnan jäsentä)
  • SB3: Lääkintä (+8 tukihenkilökunnan jäsentä)
  • SB4: Tekniikka (+22 tukihenkilökunnan jäsentä)
  • SB5: Turvallisuus (+38 miehen turvajoukkue)

Turvajoukkuetta pidettiin tukiyksikkönä, ei taisteluyksikkönä ja piti yllä järjestystä pataljoonan sisällä. Majuri, jota yleensä komensi SB5 upseeri, kykeni ottamaan itselleen pataljoonan komennon jos tukikohtaan hyökättäisiin. Pataljoonan tukikohdan henkilöstön yhteismäärä oli 90 miestä ja 145 droidia, joihin kuului 97 hiiridroidia.

Pataljoonat olivat pienimpiä yksiköitä joita pidettiin osittain taistelusta loitolla. Jotkut pataljoonatyypit hyötyivät rajoitetusta yhdisteltyjen aseiden asteesta. Pataljoonan symboli oli suorakulmio.

Linjapataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LineBat.jpg

Linjapataljoona oli yleisin pataljoonatyyppi. Sitä pidettiin olevan minimaalinen mille tahansa pudotusmaaoperaatioihin ja sitä käytettiin taistelussa enemmän kuin mitään muuta tyyppiä. Linjapataljoonaan kuului kolme linjakomppaniaa ja yksi raskaiden aseiden komppania, joten siinä oli yhteensä 810 miestä mukaan lukien 608 sotilasta ja 18 ylimääräistä, jos raskaiden aseiden komppania oli täysin varustettu.

Hyökkäyspataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäyspataljoonia käytettiin urbaaneissa olosuhteissa ja hyökkäyksissä tiettyyn vihollislinnakkeeseen. Hyökkäyspataljoonille annettiin myös etu linjapataljoonien ylitse kun hankittiin tykistötukea lippulaivoilta.

AssaultBat.jpg

Yhdellä linjakomppanialla, kahdella raskaiden aseiden komppanialla ja repulsionostekomppanialla ja yhdellä aina täysin varustetulla hyökkäyskomppanialla hyökkäyspataljoonalla oli 662 sotilaan, 206 tukimiehistön ja 31 repulsionostekulkuneuvon voimakkuus.

Repulsionostepataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämän pataljoonan pääetu oli sen nopeus. Se oli yksi harvoista pataljoonista, joilla oli liikkuva tukikohta. Se koostui kolmesta repulsionostekomppaniasta, tiedustelukomppaniasta ja itse tukikohdasta ja sitä voitiin käyttää tiedusteluun, takaa-ajoon, kahakoihin ja pienempiin iskuihin. Se liittyi taisteluun vain kun tarvittiin ylimääräistä tulivoimaa. Yhteisvahvuus oli 680 miestä, 272 tukimiehistön jäsentä, 115 repulsioalusta (niistä 18 liitettynä tukikohtaan) sekä 40 kiituria.

RepBat.jpg

Tykistöpataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistöpataljoonaan kuului kolme tykistökomppaniaa ja suojana yksi raskaiden aseiden komppania. Täydessä tykistöpataljoonassa oli 608 sotilasta, 202 tukihenkilöstön jäsentä, 96 kevyttä tai 48 keskivertoa/raskasta tykistökulkuneuvoa ja useita muita repulsionostekulkuneuvoja, jotka liikuttivat ja kuljettivat tykistötuubia.

ArtBattal1.jpg

Panssaripataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämänkaltaisessa pataljoonassa tuli esiin kaikkein tehokkain nopeuden ja tulivoiman yhdistelmä, vaikka siitä puuttui puolustusmahdollisuudet paikallaan pysyvissä kohteissa. Panssaripataljoonan sisällykseen kuului yksi läpimurtopanssarikomppania, kaksi hyökkäyspanssarikomppaniaa ja yksi repulsionostekomppania. Kuten repulsionostepataljoonassa, tukikohta oli täysin liikkuva. Tukikohdassa oli 23 ylimääräistä miestä ja se koostui 24 raskaasta panssaroidusta kulkuneuvosta. Panssaripataljoonat jaettiin "kevyisiin" ja "raskaisiin" pataljooniin.

Kevyt panssaripataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kevyissä pataljoonien panssarikomppanioissa oli vain kevyitä tankkeja ja enemmän miehiä kuten raskaassa pataljoonassa. Niitä käytettiin tilanteissa, joissa ei ollut suuria vihollisvoimia tai suuria puolustuksia joita odotettaisiin—tyypillinen tilanne jolloin kapinallisia vastaan taisteltaisiin. Ainoa varjopuoli oli se, että ei ollut laskeutumislauttaa, joka olisi ollut kyllin suuri koko pataljoonan kuljetukseen. Yhteensä pataljoonassa oli 695 sotilasta, 401 tukihenkilökunnan jäsentä, 93 kevyttä tankkia ja 55 repulsionostekulkuneuvoa.

Raskas panssaripataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ArmorBat.jpg

Tämä pataljoona oli kevyen panssaripataljoonan raskas versio. Sillä oli karkeasti puolet kevyen pataljoonan tankkimäärästä, mutta ne olivat kaikki joko raskaita tai keskivertoja malleja. Yhteensä pataljoonassa oli 601 miestä, 399 tukihenkilöstön jäsentä, 53 raskasta/keskivertoa tankkia ja 55 repulsionostekulkuneuvoa.

Erikoistehtävien pataljoona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SpMBat.jpg

Suurin erikoistehtävien muodostelma oli pataljoona. Tukihenkilöstö oli tukikoulutuksen saaneita huoltomiehiä ja henkilökunta ja turvajoukkue koostuivat täysin kokeneista veteraaneista. Tämän takia, toisin kuin kaikissa muissa tukikohdissa, tukikohdan odotettiin taistelevan. Siinä oli yhteensä 544 miestä, 202 tukihenkilökunnan jäsentä ja 88 kiituria.

Rykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rykmentti oli yhdistetty aseiden muodostelma, joka sisälsi epätarkasti 2500 sotilasta ja 1000 tukihenkilöstön jäsentä ja sitä komensi everstiluutnantti. Rakenne ja henkilökuntatäydennykset olivat sama kuin pataljoonassa, paitsi että siinä oli enemmän droideja (yli 200). Rykmentin tukikohdalla oli suuri korjauspaja nanoteknologiakyvykkyyksillä, ja se kykeni tuottamaan lähes kaikkia tarvittuja vara -, ja korjausosia.

Tavallisesti rykmentit komensivat sotilaita BHCI:stä paitsi jos komentojatkoa häirittiin tai yksikkö joutui pitkään kohtaamiseen (vaikka yli kuukauden kestävään) tai itsenäiseen konfliktiin. Rykmentin symboli oli karkeasti muotoutunut lippu.

Linjarykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LineReg.jpg

Linjarykmentti sisälsi kaksi linjapataljoonaa, yhden hyökkäyspataljoonan ja yhden repulsionostepataljoonan. Ne olivat yleensä asemoituneet planeetoille, joilla oli olematon tai alhainen uhkataso. Kuitenkin yhdistelemällä hyökkäys -, ja repulsionostepataljoonia linjarykmentti kykeni panemaan liikkeelle nopean vastauksen hyökkäykseen käyttämättä täyttä tehoaan. Yhteensä linjarykmentissä oli 2558 miestä, 972 tukihenkilöstön jäsentä ja 130 repulsiokulkuneuvoa.

Hyökkäysrykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AssaultReg.jpg

Hyökkäysrykmentit olivat silkkoja taisteluyksikköjä. Niiden tehtävä oli hyökätä ja vallata tunnistettu kapinallisten tukikohta tai alue. Kun taistelu oli ohi, hyökkäysrykmentin tilalle astuisi linjarykmentti. Kaksi hyökkäyspataljoonaa, yksi linjapataljoona ja yksi raskas panssaripataljoona yhdistettynä muodostivat hyökkäysrykmentin eli siihen kuului yhteensä 2545 miestä, 1001 tukihenkilöstön jäsentä, 121 repulsiokulkuneuvoa ja 53 raskasta tankkia.

Repulsionosterykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

RepReg.jpg

Laajoilla alueilla, joissa oli kevyttä ja heikkoa vastarintaa, tarvittiin pikaista vastatehoa. Kolme repulsionostepataljoonaa ja yksi panssaripataljoona muodostivat repulsionosterykmentin. Tukikohta oli täysin liikkuva ja se tiputettiin planeetalle useammin kuin minkään muun rykmentin tukikohta. Keisarilliset komentajat käyttivät usein tätä houkutellakseen kapinallisia hyökkäämään tukikohdan kimppuun, jolloin he astuisivat ansaan. Riippuen panssaripataljoonan koosta (raskas tai kevyt), repulsionosterykmentin yhteismäärä oli 2641 tai 2735 miestä, noin 1305 tukihenkilöstön jäsentä, 53 tai 93 tankkia, 400 repulsiokulkuneuvoa ja 120 kiituria.

Yksi hyvin tunnettu rykmentti oli 112. repulsionostepanssarirykmentti, joka tunnettiin Hell's Hammersina. Rykmentti taisteli Turak IV:n taistelussa, Absitin taistelussa sekä Spuman taistelussa. Se käytti S-1 FireHawke raskas repulsiotankki -, sekä 1-H Imperial-luokan repulsiotankki kulkuneuvoja.[1]

Tykistörykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ArtReg.jpg

Imperiumin armeijan muodostamisen aikana tykistöllä oli viimeinen sija hierarkiassa. Yleisen armeijaan liittyvän ajattelun mukaan tykistöllä ei ollut näkyvää tai tärkeää roolia moderneilla taistelukentillä. Kapina kuitenkin todisti tämän vääräksi ja tykistö uudelleenaseistettiin pian. Tämän takia tykistörykmenteillä oli usein erityinen asema. Usein pienempiä tykistöyksiköitä liitettiin suurempiin, kuten patteri pataljoonaan, vaikka tämä ei kuvastanut OB:ssa. Normaali tykistörykmentti koostui kolmesta tykistöpataljoonasta, yhdestä hyökkäyspataljoonasta ja joskus yhdestä tiedustelukomppaniasta. Siinä oli 2425 miestä, 1095 tukihenkilöstön jäsentä, 144 keskivertoa/raskasta tai 288 kevyttä tuubaa(?), 53 tankkia ja 199 repulsionostekulkuneuvoa suurimmassa osassa tavallisista säädöksistä.

Panssarirykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Panssarirykmentillä oli kaikista suurin tulivoima mutta siitä puuttui miehistön määrä mihin tahansa valtaustyöhän. Tämän takia panssarirykmentit eivät koskaan menneet kentälle yksinään, vain taisteluryhmämuodostelmissa. Oli olemassa kahdenlaisia panssaripataljoonia: 'linja-' ja 'etujoukko-'.

Etujoukkopanssarirykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VArmorReg.jpg

Etujoukkopanssarirykmentti koostui kolmesta panssaripataljoonasta ja yhdestä repulsionostepataljoonasta. Yhteensä siinä oli 2483 miestä, 1559 tukihenkilöstön jäsentä, 262 repulsiokulkuneuvoa ja useita tankkeja.

Linjapanssarirykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LArmorReg.jpg

Linjapanssarirykmentissä oli enemmän repulsiokulkuneuvoja, mutta käytti myös enemmän tulivoimaa, sillä siihen oli liitetty raskaita panssaripatalioonia. Kahden raskaan panssaripataljoonan ja kahden repulsionostepataljoonan yhdistelmässä oli 2562 miestä, 1432 tukihenkilöstön jäsentä, 304 repulsiokulkuneuvoa ja 106 tankkia.

COMPNOR rykmentti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

CFReg.jpg

CompForcen rykmentti (koostuivat fanaattisista mutta huonosti koulutetuista COMPNORin sotilaista) omasi saman perusrakenteen kun armeijarykmentillä, paitsi että siinä oli harvemmin turvavarmistuksia. Sen sotilaiden fanaattisuuden takia turvajoukkueet olivat tarpeettomia.

Taistelujoukko/taisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan suurarmeijassa monet divisioonat omistettiin tietyille paikoille (kuten planeetoille) tai lajeille. Imperiumilla oli vapaampi järjestely. Lukuunottamatta harvoja eliittejä, kaikki Armeijan yksiköt vedettiin entisistä paikoistaan. Tulevaisuudessa korostaakseen muutosta termi 'divisioona' vaihdettiin 'taistelujoukkoon'. Nämä muodostelmat tarkoitettiin tärkeimmille hyökkääjille. Taisteluryhmällä oli kestävä voimakkuus yhdensuuntaiseen hyökkäykseen suureen tai useaan vähemmän vastarinnan paikoille jollakin planeetalla.

Taistelujoukon komentoupseeri (KU) oli tyypillisesti ainakin ylieversti, vaikka KU:lle oli mahdollista olla kokeneena kenraalimajurina (1. Tapanin hyökkäysjoukko oli yksi esimerkki).[2] Taistelujoukolla oli tavallinen viiden majurin arvoisen upseerin päähenkilöstö (SG1 -SG5), mutta SG5den lisäksi (taistelujoukon "tukikohtaupseeri") sillä oli 4 miehen alahenkilöstö (SG51 - SG54). Henkilöstöllä oli täysi 188 tukihenkilön määrä ja heitä suojeli kaksi turvajoukkuetta.

Epäsuurennetuilla taistelujoukoilla ei ollut tykistöyksiköitä edes Yavinin taistelun aikaan. Kuitenkin tämä kompensoitiin suurentamalla taistelujoukkoa (muuta kuin panssaroitua) ensin tykistörykmentillä.

Linjataisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LineBG.jpg

Tämänlainen taistelujoukko sisälsi 3 linjarykmenttiä ja yhden hyökkäysrykmentin. Kuitenkin Tiemsin taistelun toimesta tämä muodostelma jäi vanhanaikaiseksi; Tasavallan palauttajien liitto oli alkanut kentöittää divisioonantasoisia eikä linjataistelujoukoilla ollut etuja heidän joukkojensa ylitse. Monet näistä sitten vaihdettiin tasapainoisempiin hyökkäystaistelujoukkoihin tai ne kasvatettiin tuetuiksi taistelujoukoiksi. Budjettiongelmat kuitenkin pysäyttivät tämän prosessin. Linjataisteluryhmässä oli 10219 sotilasta, 4191 tukihenkilöstön jäsentä, 511 repulsioalusta ja 53 raskasta tankkia.

Tuettu taisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ReinfBG.jpg

Tämän kaltaisella taisteluryhmällä oli enemmän tankkeja ja repulsioaluksia kuin linjataisteluryhmällä ja ne nähtiin hyvänä hyökkäävän voiman ja pysyvän voiman yhdistelmänä. Sellaiseen kuului 10210 sotilasta, 4680 tukihenkilöstön jäsentä, 676 repulsioalusta ja 212 tankkia.

Panssaroitu taisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ArmorBG.jpg

Kun vihollinen olisi edennyt suhteellisen laajalle alueelle, panssaroitu taisteluryhmä lähetettiin hätiin. Se kykeni iskemään useisiin vihollisen tukikohtiin suhteellisen nopeasti ja samaan aikaan. Neljällä linjapanssarirykmentillä yhdistettynä siinä oli 10090 sotilasta, 6256 tukihenkilöstön jäsentä, 1132 repulsionostekulkuneuvoa ja 318 tankkia.

Hyökkäystaisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyökkäystaisteluryhmällä oli sama koostumus kuin linjataisteluryhmällä, paitsi että yksi linjarykmenteistä oli vaihdettu panssaroituun rykmenttiin.

Yksi hyvin tunnettu hyökkäystaisteluryhmä galaktisen sisällissodan aikaan oli 1. Tapanin hyökkäystaisteluryhmä, jota komensi kenraalimajuri Tessala Corvae. Se asettui planeetta Tallaanille.[2]

Liikkuva taisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MobBG.jpg

Tämän taisteluryhmän etu oli sen nopeus. Planeetoilla, joilla kapinalliset pitivät alueita lähellä Imperiumia, tämänlainen taisteluryhmä saattoi tehdä pikaisia iskuja ja vastata vihollishyökkäyksiin. Kolme repulsionosterykmenttiä ja yksi linjapanssarirykmentti yhdistettynä muodostivat 10248 sotilaan, 5858 tukihenkilökunnan jäsenen, 1432 repulsionostekulkuneuvon ja 265 raskaan tankin tehoisen liikkuvan taisteluryhmän.

Lisätaisteluryhmä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AuxBG.jpg

Tämä taisteluryhmä oli ainoastaan saatavilla olevien resurssien keskittymä armeijakunnan komentajalle. Tämän taisteluryhmän ei ollut tarkoitus taistella yksin. Kolme COMPNOR rykmenttiä ja yksi maatukisiipi yhdistivät kokoon lisätaisteluryhmän, jonka voimakkuus oli yhteensä 7674 sotilasta, 2456 tukihenkilöstön jäsentä, 390 repulsionostekulkuneuvoa ja 40 TIEtä.

Maatukisiipi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeija piti kiinni omasta maatehtävien tukihävittäjien siivestään, kun taas laivasto piti hallussaan TIE hävittäjänsä. Tulos oli tämä alakokoinen 40 TIE hävittäjän siipi. Nämä 40 hävittäjää organisoitiin kymmeneen lentoon. Kuusi lentoa tekivät kaksi TIE-lentuetta, kolme lentoa tekivät TIE-pommittajalentueen kun yksi TIE/fc hävittäjien lento palveli havaitsijoina. Näitä siipiä oli asetettu myös valmistelluille valloitustukikohdille.

Armeijakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Armeijakuntaa komensi kenraalimajuri viiden henkilöstöupseerin kanssa (SP1 -SP5). Kullakin henkilöstöupseerilla oli omat kaksi henkilöstöupseeria (SG11 - SP12). Tukikohdan suojelemisen hoiti 152 miehen komppania ja kuusi ylimääräistä 38 miehen joukkuetta, jota kutakin komensi joko SP1 upseeri tai kenraali. Kolmea COMPNOR-rykmenttiä tuki (riittämätön määrä) 144 CompForcen henkilöä. Lopulla armeijakuntaa oli 388 tukihenkilöä. Tiedustelua hoiti yksi Imperiumin tiedustelupalvelun ammattilainen ja 50 keisarillisen turvallisuustoimiston agenttia kuten myös latteampi poliittisten upseereiden joukko.

Koko armeijakunta voitiin kuljettaa yhdellä armeijakunnan kuljettajalla, mikä oli yksi harvoista armeijan ja laivaston yhteistyöesimerkeistä. Todellisen armeijakunnan lisäksi oli olemassa apuarmeijakunta tukikohtaplaneetoilla. Nämä olivat Imperiumin miehitysten perustoja, joita tuettiin tarvittaessa. Tyypillisessä miehityksessä oli 4 pataljoonaa ja yksi hävittäjäsiipi.

Teollinen kompleksi yli 2000 droidilla (MSE-6, 12F-5 ja 12F-73) oli yleensä liitettynä myös armeijakuntaan. Kompleksi oli kyvykäs tuottamaan lähes kaikkia armeijakunnan tarvitsemista tavaroista ja suuresti helpotti logistiikkaa.

Kun Imperiumi nautti suuresta strategisen tason korkeudesta ja tähtäsi samaan taktisella puolella, tämä ei ollut tarpeellisen totta operaatiotasolla. Armeijakunta siirrettiin rauhoittamaan vihollisjoukot planeetalle, joka oli tuoreesti eronnut Imperiumista. Sen oletettiin tyypillisesti häviävän ainakin "neljä yhtä vastaan" -teholla. Paikallisten ylivoimien alistaminen ja yksityiskohtaisesti vihollisen kukistaminen riippui Imperiumin komentajien operaatiokyvyistä ja taidoista.

Linja-armeijakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Linja-armeijakunnassa oli 3 linja- ja yksi hyökkäystaisteluryhmä eli yhteensä 48541 sotilasta, 20658 tukihenkilöstön jäsentä, 2599 repulsionostekulkuneuvoa ja ainakin 371 raskasta tankkia. LineCorps.jpg

Atrisialainen armeijakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atrisialaiset armeijakunnat nimettiin Imperiumin politiikkaa inspiroivan planeetta Atrisian kuuluisien Atrisialaisten hyökkäysarmeijakuntien mukaan ja ne toimivat Imperiumin eliitin tasolla. Tämänlainen armeijakunta sisälsi 2 hyökkäystaisteluryhmää, yhden linjataisteluryhmän ja 1 panssaroidun taisteluryhmän, joten sen yhteismääränä oli 48403 sotilasta, 3385 repulsionostekulkuneuvoa ja 795 tankkia. AtrisianCorps.jpg

Panssariarmeijakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä armeijakunta soveltui operaatioihin, joissa tarvittiin enemmän tulivoimaa kuin ketteryyttä. Tämä armeijakunta koostui kolmesta panssari -, ja yhdestä repulsionostetaisteluryhmästä ja sillä oli 48192 sotilaan, 26602 tukihenkilöstön jäsenen, 5128 repulsioaluksen ja 1219 raskaan tankin voimakkuuden. ArmorCorps.jpg

Liikkuva armeijakunta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MobileCorps.jpg

Liikkuva armeijakunta oli panssariarmeijakunnan täysi vastakohta: sen repulsiokulkuneuvoilla liikkuva armeijakunta kykeni toimittamaan nopeita iskuja kapinallispisteitä kohti. Se koostui kolmesta repulsionoste- ja yhdestä panssaritaisteluryhmästä ja sillä oli 48508 sotilaan, 23107 tukihenkilöstön jäsenen, 5548 repulsionostekulkuneuvon ja 1113 tankin voimakkuus.

Armeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Army.jpg

Armeijaa komensi täysivaltainen kenraali. Armeijan tukielementti oli kahden pataljoonan eli 1855 miehen sekä kaksi kertaa suuremman määrän droideja suuruinen. Armeijassa oli viisi henkilökunnan upseeria (SA1 - SA5) ja kymmenen alahenkilökuntaupseeria (SA11 - SA15), turvakomppania (152 miestä) sekä kuusi itsenäistä erityisjoukkuetta (yhteensä 228 miestä), 200 keisarillisen turvallisuustoimiston agenttia tiedustelupalveluun tai kenttätiedusteluun, 3 komppaniallista COMPNORin "tiedonhankkijoita" (kussakin 152 miestä plus viiden komentoelementti), 4 Imperiumin tiedustelupalvelun edustajaa ja 784 tukihenkilökunnan jäsentä.

Yhdellä armeijalla oli yksi kutakin armeijakunnan tyyppiä ja oli tarkoitettu sopimaan laivaston sotilaslentueeseen. Niinpä armeijalla oli yhteensä 193644 sotilasta, 100042 tukihenkilökunnan jäsentä, 16660 repulsioalusta ja ainakin 3498 raskasta tankkia.

Järjestelmäarmeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SystemArmy.jpg

Järjestelmäarmeijaa komensi ylikenraali ja siihen kuului mikä tahansa määrä armeijoita kahden ja kuuden väliltä ja ne olivat organisoidusti erotettu maanpinta-armeijasta ja armeijakunnan tukikohdasta, joiden toimintaa se valvoi. Ainoat joukot, jotka olivat suoraan liitettyinä ylikenraalin komennossa, olivat tukikohdan puolustusyksiköt, jotka olivat samankokoiset kuin armeijan tukikohdan. Järjestelmäarmeijan päätoimi oli viedä/tuoda tukijoukkoja ja antaa laivastollista tukea sen ala-armeijoihin taistelemisen sijaan.

Sektoriarmeija[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

SectorArmy.jpg

Sektoriarmeijaa pystyi komentamaan vain moffi tai marsalkaksi valtuutettu. Sektoriarmeijaan ja sen alaiseen komentoon voi kuulua järjestelmäarmeijoita enintään kahdeksan ja sen piti sopia Imperiumin hyökkäyslaivaston sisälle. Yhden sektoriarmeijan täysi joukkojen määrä oli 774576 sotilasta, 405733 tukihenkilöstön jäsentä, 66640 repulsioalusta ja 13922 raskasta tankkia. Sen tukikohdan puolustusmiehistö oli samaa kokoa kuin armeijan tai järjestelmäarmeijan eli yhteensä 1855 miestä.

Sotilastyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kulkuneuvot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tykistö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AT-AP.

Tankit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Raskas ratsuväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AT-XT.

Komento ja taistelutuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

LAAT/c.

Taistelupalvelutuki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmahyökkäys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mekanisoitu jalkaväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

HAV/w A6 Juggernaut

Motorisoitu jalkaväki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tiedustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

74-Z -kiituri.

Vedenalaiskoneet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Planetaarinen puolustuskalusto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]